Lukeminen on upea harrastus. Se on ollut miun tärkein harrastukseni varmaan siitä asti kun opin sen taidon. Mielestäni se on kuitenkin harrastuksena hieman aliarvostettu. Siis eihän lukemista sinänsä aliarvosteta, päin vastoin, lapsiakin kannustetaan lukemaan mahdollisimman paljon ja se onkin ihan oikein. Kunhan se ei tapahdu pakosta. Tarkoitan, että nimenomaan harrastuksena lukeminen on mielestäni aliarvostettu. Ehkä lukemista ei samalla tavalla mielletä harrastukseksi kuin vaikkapa jonkun urheilu- tai taiteenlajin harrastamista. Lukeminenhan kuuluu periaatteessa viimeksi mainittuun, vaikkei lukisikaan mitään kriitikoiden ylistämiä palkintoromaaneja. Lukeminen taidetaan mieltää enemmänkin ajanvietteeksi, jota tehdään kun aikaa jää hieman itselle ennen nukkumaanmenoa. Eihän siinä mitään pahaa ole tietenkään, mutta joskus ärsyttää joidenkin asenne, ettei päiväsaikaan voisi syventyä jännittävän romaanin syövereihin sohvan nurkassa sen sijaan, että lähtisi kehittämään itseään kuntosalille, maalauskurssille tai soittotunnille. Sitä paitsi nykyisin julkaistaan niin paljon "kansantajuista" tietokirjallisuuttakin alalta kuin alalta, että sitäkin kautta itsensä kehittäminen on mahdollista.

Se on selvää, että lukeminen ei ole kaikkien juttu. Mutta niin eivät ole kuntosalit, maalauskurssit tai soittotunnitkaan. Silti lukemista harrastuksena vähätellään, ainakin aikuisten keskuudessa. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan ajattele niin :) No, eivät ainakaan ne, jotka pitävät lukemistakin oikeana harrastuksena


Vaikka mainitsen aina lukemisen olevan tärkeimmän harrastukseni, on joskus kausia, jolloin se maistuu puulta. Mutta niinhän se on muidenkin harrastusten kanssa. Vaikka kuinka pitäisi harrastamastaan lajista, joskus ei vaan huvita. Miulla on nyt ollut sellainen kausi menossa, ja se on kestänytkin jo pari kuukautta. Luvun alla olevassa kirjassa ei ole todellakaan mitään vikaa, mutta ei vaan ole sellaista fiilistä ollut, että olisi jaksanut kunnolla keskittyä romaaniin. Kevyempiä on sitten mennyt siinä sivussa. Kun lukeminen tuntuu pakkopullalta, ei siinä silloin ole juurikaan järkeä. Silloin hyväkään kirja ei oikein sytytä ja lukukokemus vääristyy. Parempi on vain odotella parempia aikoja. Onneksi lukuinnostus tällä hetkellä tuntuu olevan pikku hiljaa nousemassa taas, kunhan vielä vähän aikaa odotellaan ja orientoidutaan.

Pakkanenkin on nyt hieman laskenut, voisinkin lähteä kävelylle raittiiseen talvi-ilmaan.

Mukavaa kirjatalven jatkoa kaikille lukutoukille, muistakaahan ulkoillakin välillä!