Miulla on muutama yö mennyt tosi huonosti. Oon pyörinyt sängyssä johonkin kahteen tai kolmeen ennen kuin saan unta. Nyt miulla iskee jo illalla valmiiks ennen nukkumaanmenoa hirvee paniikki. Entäs jos en taaskaan saa unta? Oispa jo aamu. Vihaan yötä, kun pitää nukkua enkä nyt jostain syystä siihen pysty. Ja sitten on unirytmi sekaisin, tänään heräsin vasta 11:20, mitä ei ole tapahtunut ties miten pitkään aikaan. Ja väsyttää. Mutta ei nukuta.

Karmea tunne yöllä, kun ei saa unta ja vaan pyörii siinä sängyssä. Ei auta vaikka kuinka kaivautuisi Puoliskon kainaloon ja pitäis tiukasti kiinni. Tai siirtyy toisesta kauemmaksi ja ottaa omaa tilaa. Sitten tuntuu, että sydän hakkaa kamalan kovaa eikä uskalla nukkua. Ja sitten se kaikkein pahin: alkaa kaikki asiat pyöriä päässä. Varsinkin ne, jotka ahdistavat muutenkin. Yöllä ne vaan tuntuu vielä noin sata kertaa pahemmilta. Ja sitten ei varmasti se uni tule. Saatan välillä vaipua unenomaiseen horrostilaan, kunnes taas säpsähdän ja valvominen jatkuu. Mitenhän pitkään tällaista pitäis jaksaa ennen kuin pitää tehdä jotan?

Eilen työkkärillä sain vähän toivoa tähän työ(ttömyys)tilanteeseen. En siitä vielä kerro tämän enempää. En uskalla, koska kuitenkaan se ei onnistu. Pitää vaan nyt odottaa ja toivoa. Ja samalla olla toivomatta liikoja. Nanten kanssa käytiin eilen kahvilla, ihanaa oli rupatella pitkästä aikaa :) Nantte on tosi ystävä. Ihana.

Jos ois säännöllinen elämänrytmi, niin varmaan unikin tulis paremmin.