Hui kun oli kamalaa herätä yöllä neljän maissa kamalaan paukkeeseen ja salamointiin. Ukkonen jytäsi oikein kunnolla ja vettä tuli kaatamalla. Kiva, kun saatiin tännekin vihdoin ja viimein sitä sadetta, mutta kun mie pelkään sitä ukkosta. Tiedän, että aika hölmöähän se on, kai sitä nyt täällä kotona on turvassa (?) Mutta jotenkin se vaan pelottaa. Luulen, että osittain miun ukkospelko on jäänyt mieleen lapsuudesta, kun kerran mökillä ollessa salama iski maahan aika lähelle minuu ja Pikkuveljeä. Kauheesti meitä kyllä silloin pelottikin! Mutta kai sitä pitäis olla jo järkevä eikä pelätä moista. Toisaalta, pelkäänhän mie hämähäkkejäkin, se nyt on vielä järjettömämpää ainakin täällä Suomen oloissa. Ja ahtaat paikat on myös kamalia sekä myös toisaalta liian avarat ja isot paikat. Ja ihmistungokset.

Jaa-a mitäpä tästä opimme: yhtä suurta fobiaa melkein koko elämä ;D