Helmi 2007
Alkuteos: Faithless (2005)

Enpäs ole pitkään aikaan lukenut kunnon dekkaria, nyt kesän kynnyksellä sellaiseen sitten tartuin. Karin Slaughter on kirjailijana uusi tuttavuus minulle ja ihan kiinnostava sellainen. Kadotettu on itse asiassa viides osa kirjasarjasta Grant County, mutta en tätä kirjan lainatessani tiennyt. Aiemmat osat Sokaistu, Riistetyt, Piinattu ja Merkitty täytyy myös joskus lukea. Olen lukenut aika paljon Patricia Cornwellia (en tosin nyt pariin vuoteen) ja jotain samaa näissä on. Ainakin se, että tarinan päähenkilönä on naistohtori; tässä Slaughterin sarjassa lastenlääkäri ja patologi (aika mielenkiintoinen yhdistelmä, muuten!) Sara Linton ja  Cornwellin Scarpetta-sarjassa oikeuspatologi Kay Scarpetta. Raakojen murhien selvittämisen lomassa selvitellään myös päähenkilön henkilökohtaista elämää, varsinkin rakkauselämää.

Kadotetun kaksi muuta päähenkilöä ovat Saran ex-aviomies, poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver ja hänen alaisensa etsivä Lena Adams. Tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin Georgian osavaltion peneen kaupunkiin nimeltä Heartsdale. Sara ja Jeffrey tekevät kammottavan löydön: metsään on haudattu nuori nainen ja käy ilmi, että hänet on haudattu elävältä. Tytön henkilöllisyyden selvittyä jäljet johtavat läheiselle maatilalle, jota ylläpitää melkoisen fanaattinen uskonnollinen lahko. Päällepäin näyttää siltä, että lahko toimii hyväntekijänä ottaessaan tilalle töihin vaikeuksissa olevia ihmisiä, mutta pikku hiljaa taustalta alkaa selvitä epäilyttäviä ja epämiellyttäviä salaisuuksia. Tässä kohtaa Sara alkaa olla huolissaan myös sisarestaan, joka on alkanut käymään lahkon tilaisuuksissa. Lisäksi alkaa näyttää siltä, ettei tämä hautaaminen ole ollut ensimmäinen laatuaan. Murhan selvittelyn ohella Sara ja Jeffrey setvivät myös keskinäistä suhdettaan ja Lena kamppailee omien henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa. Henkilöillä tuntuu olevan sen verran mielenkiintoinen menneisyys, että olisi tosiaan aihetta lukea sarjan aiemmatkin osat.

Jos yleensä pitää "patologityyppisistä" dekkareista, niin varmaan tykkää tästäkin. Aina ei lukeminen tunnu kovin miellyttävältä kun raakuuksia kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta niinhän se tämäntyyppisessä dekkarikirjallisuudessa pitää mennäkin. Heikkohermoiset älkööt lukeko!