Anna haastoi miutkin mukaan tähän jo monessa blogissa kiertäneeseen mielenkiintoiseen kirjameemiin. Tehtävä ei muuten ollut mikään hirveän helppo ;) Eli tässä on kymmenen kysymystä kirjallisuudesta:


Kirja joka muutti elämäsi?



Enpä usko, että mikään kirja on miun elämää suorastaan muuttanut. Sanoisin kuitenkin, että tiettyjä kiinnostuksen kohteita on luettujen kirjojen perusteella syntynyt. Esimerkiksi keskiajasta kiinnostuin silloin, kun luin ensimmäisen kerran Kaari Utrion keskiaikaan sijoittuvan romaanin, taisi olla Isabella. Olin varmaan about 13-vuotias ja historiasta kiinnostunut aiemminkin. Keskiaika iski sitten tuolloin täysillä ja se kiinnostus on kestänyt näihin päiviin ja tuskinpa sille loppua on näkyvissä. Saman tyyppinen tapaus oli aikoinaan Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen, jonka kautta kiinnostuin sitten muinaisesta Egyptistä ja sen  mytologiasta.

Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

No näitä on useita, mutta esimerkkinä voisin mainita Deborah Spungenin Nancy. Ei olisi ollenkaan huono, jos tämä kirja kuuluisi peruskoulussa lukukirjojen listaan. Itse luin ensimmäisen kerran tämän 14-vuotiaana, ja viimeksi muistaakseni viime vuonna. Aina tuo tarina jaksaa vain säväyttää, ja aina sitä vain tuntee surua siitä, kuinka huumeet pilaavat niin monen ihmisen ja hänen läheistensä elämän.

Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Ehdottomasti J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta! Tarina, jonka voi lukea aina uudelleen, siinä on niin monta tasoa ja ”henkilö”hahmoa, että aina löytyy jotain uutta :) Lisäksi liitteet tarjoavat paljon mielenkiintoista luettavaa. Vaihtoehtoisesti ottaisin Jan Guilloun Ristiretki-trilogian, johon kuuluu Tie Jerusalemiin, Temppeliritari ja Pohjoinen valtakunta. Plus itsenäinen jatko-osa Arnin perintö. Enkä suostuis näistä vain yhtä ottamaan, vaan ottaisin kaikki. Guillou, yksi lempikirjailijoistani!

Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi?

Tätä pitää ihan miettiä… Mie en ole viime aikoina mitenkään kovin paljon lukenut hilpeitä ja kevytmielisiä kirjoja. No oiskohan lähimpänä tuo Erlend Loen Supernaiivi, vaikka oli sekin välillä kaikkea muuta kuin hilpeä. Mie ainakin tunsin välillä miltei ahdistusta sitä lukiessa.

Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Näin käy silloin tällöin. Viimeksi taisi olla Misha Defonsecan Susilapsi, joka sai miut kyyneliin ihan ihmisten julmuuden ja maaimantuskan vuoksi. Myös Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty itketti, siinä oli niin paljon liian läheisesti itseä koskevia ajatuksia.

Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Tämä on aika hassu kysymys. Kyllä tänne kirjoja mahtuu :) Kun vaan taitoa ja kärsivällisyyttä löytyis, niin haaveena olisi joskus oma. Se on yks miun suurimmista haaveista, mutta jonka luulen myös sellaiseksi jäävän.

Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Tässä täytyy kompata täysillä J-P Koskista ja sanoa Jacob Sprengerin ja Heinrich Kramerin Malleus Maleficarum, saks. Der Hexenhammer, suom. Noitavasara. Siinä on oikea naisvihan ja suvaitsemattomuuden perusteos. Siinä on  ihmisen pahuus kansien välissä. En muuten kuitenkaan itse ole kyseistä teosta lukenut muuten kuin joitain otoksia, mutta ilman kokonaan lukemistakin voi päätellä, millaisia kärsimyksiä viattomat ihmiset ovat joutuneet tämän teoksen oppien takia kärsimään. Samaan syssyyn menevät kaikki rotuoppi ym. –kirjat, mitä nyt koskaan on kirjoitettu. Siis opit siitä, että joku toinen kansakunta tai ”rotu”olisi parempi kuin toinen.

Kirja jota parhaillaan luet?

Robert Holdstockin Rautagraali on vieläkin luvun alla, ollut jo aika pitkään. Ja tämä ei mitenkään siitä johdu, että se olisi jotenkin huono vaan siitä, että se on oma ja nyt tässä viime aikoina on kirjastosta tullut lainattua omia varauksia ja ne sitten pitää lukea ensin ”alta pois”.

Kirja jonka aiot lukea?

Heh, hauska kysymys! Niitä on tosi paljon, enhän niistä kaikista itsekään voi olla tietoinen! Mutta jos ihan lähitulevaisuudesta puhutaan, niin seuraavaksi on vuorossa George R.R. Martinin Miekkamyrsky 2 (kunhan Puolisko saa sen ensin luettua, aivan mahtava fantasiasarja!!), toivottavasti pian saan lukea myös Susanna Clarken Jonathan Strange & herra Norrellin (kuulemma fantasianystävän pakko lukea!), Johanne Hildebrandtin Saagan (3. osa Skandinavian muinaishistoriaa, mytologiaa ja fantasiaa yhdistelevästä Valhallan tarinoista) ja Elisabeth Kostovan Historiantutkijan. Myös Juha-Pekka Koskisen Savurenkaita on lukulistalla tälle syksylle. Voi, mie voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän listan siitä, mitä aion lukea!

                                                                                            


Haasta viisi bloggaajaa.

Mie haastan Hehkun, Hiltan, Tiinan, Tiipiin ja Tytteröisen, jos ei oo teitä jo haastettu. Toki  muutkin voi tämän tehdä ;)