Niin siinä vain kävi, että pahnanpohjimmainenkin otti ja lähti pois kotoa. Pikkusisko siis. Vanhempani ja Pikkuveli lähtivät äsken ajamaan Pikkusiskon ja muuttokuorman kanssa kohti Turkua ja mie olen viikonlopun täällä kotikotona kissavahtina. Raukat ovat aika sekaisin tästä rumbasta, niin parempi on, että on tuttu ja turvallinen ihminen täällä nyt niiden kanssa. Pikkusiskon poikaystäväkin siis muuttaa Turkuun, mutta menee sinne suoraan Lapista, jossa hän on lennostossa suorittamassa armeijaa. Miks ihmeessä niiden piti muuttaa niin kauas? Turku on tosi kaukana. No, pääsevätpähän ainakin oman elämän alkuun. Pikkuvelikin lähtee viikon päästä sunnuntaina sinne Prahaan ja palailee heinäkuussa. Miut jättäävät tänne yksin... Kova paikka voi olla vanhemmille, kun viimeinen lapsi lähtee kotoa ja vielä niin kauas ja keskimmäinenkin on yhtäaikaa sitten lähdössä sinne vaihtoon. Just tuossa äsken kahvipöydässä juteltiin, että heille on alkamassa ihan uusi vaihe, kun ensimmäistä kertaa yli 27 vuoteen ei ole kotona yhtään jälkikasvua. No, kissit on ;D

Miekin aion vierailla Pikkusiskon luona, tottakai! Oli äidin kanssa puhetta, jos helmikuussa käytäisiin siellä kun vaan sovin töissä niin, että voisin olla muutaman päivän poissa. Äitihän onkin nyt ensi torstaihin asti siellä, Pikkuveli ja isä tulevat sunnuntaina pois. Kyllä Pikkusiskokin tulee sitten torstaina tänne viikonlopuksi, kun Pikkuveli on lähdössä sitten kuukausiksi pois. Tämän päivän vietän täällä ihan yksikseni kissojen seurassa ja huomenna Puoliskokin tulee tänne.

Töissä on ollut aikamoinen vilske ja vilinä, kun meidän seutukirjasto aloitti toimintansa. On siinä kaikenlaista uutta opeteltavaa ja muistettavaa. Asiakkaillehan tämä uudistus on positiivinen, mutta henkilökunnan työmäärä kyllä lisääntyi aika lailla. Enemmän hoidettavia asioita... No, seuraavan kerran menen töihin vasta ensi viikon torstaina, että tässä on nyt hyvää aikaa vähän kerätä voimia (ja bloggailla!).