Ja joo, ihan kirjaimellisesti. Hautajaisista selvittiin, vaikka onkin puhki. Se on kumma kuinka aina hautajaisissa alkaa koskea päähän. Ainakin miulla. Väsymys miulla on ollut koko päivän päällä taas muutenkin. Muistotilaisuudessa tuntui välillä, että menee silmät ihan väkisin kiinni. Varmasti tää yletön väsymys johtuu siitä verenpainelääkkeestä, tää on jotenkin infernaalista nyt... Toivottavasti ei pitkään kestä tämmöinen sivuvaikutus. Paras aika kesästä menossa ja mie voisin vaan nukkuu...

Lämmintä oli ainakin, sitä ei voi kieltää. Kävi tosiaan ihan melkein sääliksi miespuolisia siellä. Puoliskollakin oli selkä suhteellisen märkänä kun arkkuakin oli kantamassa. Onneks sentään oli tuulenvire.

Miulle tuli kirkossa ihan lukioajat mieleen! Hautajaiset olivat nimittäin miun entisessä kotikunnassa, ja olen siinä samaisessa kirkossa viimeksi ollut joskus lukion yöjoulukirkossa varmaan. Laulamassa kuorossa "Jouluyö, juhlayö" suomeks, englanniks, ruotsiks, saksaks ja italiaks :) Meitä italiaks laulajia ei tainnut olla kovin montaa... Olikohan Nantte ja Magda? Magda ainakin. Ah, oi sitä nuoruutta... Ja aika kultaa muistot jne jne.

Puolisko lähti vielä saunomaan serkkunsa luo toisen serkun kanssa. Mie en jaksanu millään lähteä mukaan. Ja saavatpahan serkukset rauhassa keskenään viettää iltaa pitkästä aikaa. Jos menis kattoo Selviytyjiä.