Voi että kun oli kissojen kanssa mukavaa :) Ärsyttää vaan aina porukoilla käydessä ja kissoja vanuttaessa, että alkaa hirveet kutinat nenässä, silmissä ja korvissa. Ihan sama vaikka ois kuinka allergialääkettä ottanut.  Mutta kun ei niistä voi olla erossa kun toiset on niin lutusia. Kissarouva M halusi välttämättä kavuta syliin kehräämään enkä mie hennonnu sitä kieltää. Sillä kun on ikääkin ens kuussa jo ne 13 vuotta, niin ei siltä voi kieltää juuri mitään ;) Vanhin tyttärensä Neiti D (sillekin tulee syksyllä jo 10 vuotta täyteen) on rauhoittunut jo nuoruutensa railakkaimmista vuosista ja tykkää nykyään hirveesti rapsutuksesta. Nuorempana se ei kauheesti koskettelusta välittänyt. Nuorin tyttäristä, 9-vuotias Neiti T, taas hyppäsi pöydälle ja asettui tapittamaan suoraan silmiin. Tosin Neiti T ei käyttäydy kovinkaan neitimäisesti, se on ihan mieletön remuaja vieläkin ihan kuin ois vasta korkeintaan parivuotias :D Kaikki ne on niin yksilöllisiä ja omia persooniaan, vaikka lähisukulaisia keskenään ovatkin. Aivan valloittavia!

Parhaiden muistojen joukossa lapsuudenkodista ovat kyllä Rouva M:n molemmat pentueet. Olin silloin jo lukioikäinen, joten hyvin on muistissa. Neiti D muistutti ihan pientä rottaa, kun se on väriltäänkin harmaa. Ja sitä joutui vähän elvyttelemäänkin syntyessään, meinasi nuorella äidillä keinot loppua kesken. Onneksi oli onnellinen loppu :) Kyllä niitä pentuja sitten kavereidenkin kanssa ihasteltiin ja niiden kasvettua leikittiin. Silloin oli vielä rakas koiramme B:kin joukossamme. Se oli kyllä kanssa yks persoona! Rakkaudella sitä vieläkin muistelen. Melko hurjahkosta ulkomuodosta huolimatta kukaan ei pelännyt sitä, se vain oli luonteeltaan niin lempeä. Monet koirapelkoisetkin tykkäsivät meidän B:stä. B kuoli 18.10.2002 11-vuotiaana. Tuo päivä ei unohdu koskaan. Se oli niin surullista ja ikävää ja kamalaa. Mutta toisaalta siinä mielessä helpottavaa, että rakas perheenjäsenemme pääsi kivuistaan. Se oli jo niin sairas, että olisi ollut silkkaa julmuutta pitää sitä enää hengissä. Hui, kun tuli ikävä nyt :(

Mutta oli se niin huippu se meidän B, kun se niin piti huolta myös kissaperheestä :) Kyllä se niille mustiskin osasi olla, mutta omana laumanaan silti piti. Kissat olivat nekin aikansa hukassa, kun B:aa ei enää yht'äkkiä ollukaan. Paha vaan, kun niille ei oikein voinut selittääkään.

Paljon rakkaita muistoja rakkaasta ystävästä :)