"9.A on hyvin väsynyt, koska heillä on ollut aamulla matematiikan koe ja sen jälkeen vielä kaksi tuntia 'sitä samaa vitun matikkaa'. Teppo haluaa pitää esitelmän termisestä nosteesta ja minä annan luvan. Luokka ryhtyy nukkumaan pulpetinkansillaan. Tepon esitelmä häiriintyy, kun Tytti alkaa kuorsata. Teppo lopettaa loukkaantuneena. Kiellän muita herättämästä Tyttiä ja päästän loput oppilaat kotiin ennen kellonsoittoa. Virkavirhe.
Ulkona paistaa aurinko ja tuoksuu keväältä. Varisten raakunta koivikossa kuulostaa suloiselta kevätmusiikilta.
Soitan illalla komean Johanneksen luokanvalvojalle ja kuulen, että Johannes on ollut jo viikon teillä tietymättömillä, eikä kukaan tiedä, missä. Äiti on vihainen koululle. Vihainen koululle?
Mitä meidän olisi pitänyt tehdä?" s. 88

Kontula kuvaa päiväkirjamaisessa teoksessaan suomalaisen yli tuhannen oppilaan yläasteen (taitaa olla virallinen nimitys nykyään yläkoulu?) lukuvuoden kulkua. Koulussa on siis noin tuhat oppilasta, joista osa on ongelmatapauksia, ja 75 opettajaa. Kontula on itse peruskoulun maantiedon ja biologian opettaja, ja oppituntien kuvaukset rajoittuvatkin siis oikeastaan näihin aineisiin. (Olisi mielenkiintoista lukea myös ruotsin tai jonkun muun yhtä "suositun" kouluaineen opettajan kertomuksia!)

Aika rajua koulumeininkiä... Kyllähän mie itsekin muistan, että yläasteella olivat ne pahimmat murkkuvuodet. Meidänkin (siis 90-luvun alkupuoliskolla) koulussa oli ne muutamat häirikköoppilaat, mutta pääosin me oltiin aika kilttejä tuohon verrattuna. (Tähän en kuitenkaan sisällytä seiskaluokan aikaista bussimatkoja, ne olivat yhtä painajaista!) Mie ainakin lukeuduin siihen kilteimpään päähän ;) Ainakin seiskan ja kasin ajan. Ja ysilläkin olin ainakin sellainen muka-kiltti. Vähintään. Tosin meidän koulu oli paljon pienempi. Oiskohan meitä ollut vähän päälle 300 tai jotain?

Nopealukuista ja helposti luettavaa tekstiä. Onkohan tässä kuitenkin kärjistetty tuota tilannetta kouluissa? Herää kysymys... Kuka ihminen muuten järjissään kestäisi tuollaista menoa päivittäin? Jos ei ole auktoriteettia, niin on täysin  noiden lasten ja nuorten armoilla. Ei tänä päivänä varmaan kovin pitkään sellainen ihminen voi toimia opettajana, jolla on huono itsetunto. Sen verran sataa paskaa niskaan. Ei käy kateeksi, ei sitten yhtään!