"Istahdan penkille katselemaan ihmisiä. Minulle tekee hyvää nähdä, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole minä. Että on olemassa niin paljon muita. Tunnen hellyyttä heitä kohtaan. Useimmat heistä tekevät parhaansa. Minäkin teen parhaani." s. 188

Supernaiivi on tarina norjalaisesta 25-vuotiaasta nuoresta miehestä, jolla on ilmeisiä vaikeuksia löytää oma paikkansa maailmassa. Hän muuttaa veljensä asuntoon tämän ollessa poissa, eroaa yliopistosta ja ryhtyy kokopäiväiseksi "ihmettelijäksi". Tai tuo sana minulle tuli mieleen. Hän leikkii pallolla ja hakalla, tutustuu naapurin pikkupoikaan ja ihmettelee eräässä kirjassa olevia nippelitietoja ajasta ja maailmankaikkeudesta. Niin suuria asioita yhden pienen ihmisen mietittäväksi, että se on jo pelottavaa. Aikuisuus on pelottavaa. Nuori mies lähtee lopulta veljensä kutsumana viikoksi New Yorkiin hakemaan perspektiiviä. Kynsin hampain kylläkin.

Käsittääkseni kirjan päähenkilö on kirjailija Erlend Loe itse, ellen ole aivan väärin ymmärtänyt. Kun ryhdyin kunnolla lukemaan, kirja olikin nopeasti luettu. Eihän siinä olekaan kuin 222 sivua. Lisäksi tarina sisältää paljon listoja henkilöiden listaamista erilaisista asioista sekä monen sivun verran myös kopioita lomakkeista tms. Lauseet ovat lyhyitä ja osittain kirjoitustyyli on välillä melko lapsekasta. Niin, naiivia. Kirjassa on monia riemastuttavia oivalluksia ja päähenkilön tempauksia, ne naurattavat. Toisaalta päähenkilöä käy välillä vähän sääliksi, toisaalta välillä ajattelee, että voisipa itsekin joskus heittäytyä samanlaiseksi. Lukijakin saa siinä sivussa nippelitietoja maailmankaikkeudesta, ajasta ja fysiikasta. Esimerkiksi kuinka valmistat tyhjiön. En minä ainakaan tuota aiemmin tiennyt, mutta matemaattis-luonnontieteet nyt eivät koskaan olekaan olleet kovin vahva puoleni.

Kannattaa lukea! Nopealukuinen, piristävä ja raikas. Voiko kirjasta sanoa raikas? Kunhan pitää huumorintajun matkassa mukana :)