Enpä olekaan pitkään aikaan kirjoittanut savuttomasta elämästä. Ehkä sille ei ole ollut niin tarvetta, ja sehän on hyvä merkki :) Nyt kuitenkin vähän asiaa tästä, kun eilen tuli täyteen puoli vuotta (!) tupakoinnin lopettamisesta!

On muuten tämä puolivuotinen hurahtanut ihan älyttömän nopeesti. Ei vois uskoa, että niin kauan... Tämä on siis pisin aika koskaan tupakoinnin aloittamisen jälkeen, kun olen ollut polttamatta tupakan tupakkaa. Edellinen lakko pari vuotta sitten kesti kuukauden ja sitä edellinen muutama vuosi sitten kolme kuukautta.

Nyt ei tee enää mielikään tupakkaa oikeastaan koskaan. Se haisee tosi pahalle, esim. jos ikkuna on auki ja ulkoa tulee tupakanhaju, niin oikein yököttää. Joskus ajatuksen tasolla laitan tupakan huulille ja napsautan sytkäriä ja vedän henkoset, mutta jo ajatus siitä mausta suussa ja savusta keuhkoissa tuntuu pahalle. Toisaalta välillä miettii, että enkö enää ikinä osta tupakkaa (ainakaan itselleni) ja tunne sitä makua... Toivottavasti en!

Tupakointiunia näen vieläkin jatkuvasti, vähintään kerran viikossa. Olen kuullut, että jotkut näkevät näitä unia vielä jopa kymmenienkin vuosien jälkeen tupakoinnin lopettamisesta. No, eihän unista haittaa ole. Ne vaan ovat aika todentuntuisia, joskus voi melkein maistaa sen maun suussa. Ja aamulla joskus mietin heti herättyäni, että olihan tuo nyt varmasti unta, enhän mie oikeesti... Ja sitten valtaa helpotus, kun vakuutun, että se oli vain unta. Joskus unessa Puolisko polttaa ja olen siitä hänelle vihainen. Puoliskokin on oikeasti pysynyt ilman röökiä ja se on myös hieno juttu! En mie ois tähän varmaan kyennytkään, jos Puoliskokin ei olis lopettanut.

Tästä on hyvä jatkaa. Ja tsemppiä muillekin lopettajille, kyllä se onnistuu kun vaan itse siitä pitää huolen! Tiedän ainakin pari bloggaajaa, jotka ovat lopettaneet jokin aika sitten, tsemppiä erityisesti teille!

Jos minä olen siinä onnistunut, niin onnistuu ihan kuka vaan!!