"25.2. Eilinen karkauspäivä toi ylimääräisen päivän vuoteen. Kartanon piikatytöt riehakoivat menevänsä kosimaan. Enpä muistanut aamulla kysyä, kuka pääsi miehelään. Tänään Matin päivänä nähdään, kuinka monta lumipyryä vielä saadaan. Vesi ainakin tippuu räystäistä. Anselmin verkoista on tullut runsaasti kaikkea kalaa. Tytöt jo napisevat kotona, että kalaa on liian usein. Sunnuntaina kartanoon saapui päivällisvieraita. Valmistin alkuruoaksi sipulikeittoa, pääruoaksi tarjoilin kalahyytelöä, perunoita sekä piparjuurikastiketta -jälkiruoaksi kuutamopuuroa." s. 29

Ihana. Kirja osui silmiini kirjaston palautushyllyssä, ja se lähti mukaan lähinnä ulkoasunsa vuoksi. Aivan upeita, nostalgisia kuvia -valokuvia, taidetta, vuoden 1896 almanakka sivujen lomassa- kannesta kanteen. Myös itse teksti on kuvitukseen todella sopivaa; elävää ja lämminhenkistä. Linnilä ja Pukkila ovat koonneet 34-vuotiaan taloudenhoitaja Elsa Helmisen ruokapäiväkirjan
tammikuusta joulukuuhun vuodelta 1896 kauniiksi kokonaisuudeksi.

Kirjan alussa on kerrottu, kuka Elsa Helminen oli sekä kuvattu 1800-luvun lopun Suomea. Myös suomalaisista ruokakulttuureista on lyhyt selvennys; länsi- ja itäsuomalaiset ruokaperinteet kun ovat poikenneet toisistaan paljonkin. Elsan ruuanlaitto kävi läntiseen tapaan.

Kirja sisältää katkelmia Elsan ruokapäiväkirjasta vuoden alusta  vuoden loppuun. Niitä  oli ihana lukea! Millaista olikaan tuon ajan arki ja juhla aikalaisen näkökulmasta. Jotkut jutut olivat hauskojakin. Teksteistä kävi kuitenkin ilmi, että Helmisen perheen elämä oli suhteellisen rauhallista ja tasapainoista, onnellistakin. Elämä kulki vuodenaikojen mukaan, ja se näkyy myös resepteissä.

Toinen kirjan pääaihe ovatkin juuri nuo reseptit, tosin ne on nykyaikaistettu vastaamaan nykyisiä maku- ja terveysihanteita. Reseptit ovat kuitenkin ihan oma lukunsa, mie en ainakaan ollut koskaan kuullut esim. kuutamopuurosta, kaltikaisista, liuskaloorasta, lumivanukkaasta tai alatoopista. Johtuneeko aikakaudesta vai siitä, että olen paljasjalkainen itäsuomalainen? Toki vastaan tuli tuttujakin ohjeita, mutta aika monta outoa reseptiä löytyi.

En nyt tiedä, että innostunko itse kokeilemaan (luulen, että sianpääsyltty ja sorsalohko jäävät ainakin väliin!), mutta mukavaa luettavaa ja etenkin katseltavaa tämä kirja oli. Suosittelen!