Viime sunnuntaina olin siis ensimmäistä kertaa sunnuntaipäivystämässä. Selvisin sentään hengissä, vaikka pelottikin kamalasti! Kun pitää olla ihan yksin isossa rakennuksessa (no, ovathan siellä tietysti asiakkaat) ja vielä lähtiessä muistaa hoitaa kaikki asiat, tärkeimpänä tietysti ovet lukkoon, niin vähemmästäkin miulla menee maha kuralle. Imodiumin voimalla piti töihin lähteä x/ Onneksi kaikki meni siis ihan hyvin eikä kukaan alkanut riehumaan ja koko talokin oli vielä pystyssä maanantaina ;) Tylsää kyllä oli, kun ei ne asiakkaat juuri muuta sinne sunnuntaina tule kuin lukemaan. Mie surffailin netissä ja yritin kuluttaa aikaa. Mietinkin, että tästä ne maksaa miulle kaksinkertaista palkkaa! Alussa ennen ovien avaamista tosin oli kiire saada kaikki kuntoon ja lähtiessä taas kaikki paikoilleen ja muutenkin ok:sti.

Maanantaina menin vanhempieni luo lyhentämään uusia farkkujani. Ärsyttää kun miun pitää aina lyhentää kaikki uudet housut kun oon semmoinen töppöjalka! Tiistaina kiertelin kaupungilla yksikseni kun ei ollut muutakaan tekemistä. Sitten olenkin ollut taas töissä ja menen tänäänkin. Huominen piti olla vapaa, mutta menenkin töihin. Meillä on tosi paljon porukkaa nyt sairaana, on jo ihan vaikeuksia löytää sijaisia. Pöpö siellä kiertää ja mie jo kauhulla odotan, että milloin se minuunkin iskee. Huomenillalla mennään varmaan äidin ja Pikkusiskon kanssa leffaan katsomaan Queen. Pikkusisko ja sen poikaystävä tuleevat tänä iltana muutamaksi päiväksi kotiin.

Toissapäivänä töissä tapahtui jotain mahtavaa. Miulta tultiin kysymään, että haluaisinko aloittaa huhtikuun alusta kokoaikaisen työn! Mie olin ihan että "juu-u"! Höh, ajatteliko ne muka, että vastaisin kieltävästi? Jatkaisin siis kokoaikaisena tämän työsuhteen loppuun asti eli lokakuulle, toki tehtäisiin uusi työsopimus. Sitten katsottaisiin, että tarvitaanko loppuvuodeksikin. Mie oon vaan vielä vähän varauksellinen tuon suhteen. Pitää varmistaa, että voidaanko noin tosiaan tehdä, kun mie olen jo nyt osa-aikalisäsijainen, että voinko mie tehdä tavallaan kahta osa-aikaista samaan aikaan vai pitäisikö siihen palkata joku täysin työtön. Toisaalta luulisi, että olisivat jo tuommoiset selvittäneet ennenkuin tulivat miulta kysymään. Haluan silti varmistaa. Hitsi, että oon varmasti pettynyt, jos tuo ei nyt jostain syystä onnistuisikaan. Ei näistä aina tiedä, monenmoista on nähty. Siis sitä, että ihminen haluaa tehdä työtä, mutta joku lakipykälä estää sen.

Eilen varmistui melko varmaksi sekin, että Puolisko lähtee syksyllä kolmeksi kuukaudeksi Lontooseen. Nuuh... Kyse on työjutusta, kuulemma kaikki (?) työntekijät käyvät jossain vaiheessa kolmen kuukauden "vaihdossa" Lontoon konttorilla. Alustavasti mietittiin, että jos mie lähtisin mukaan, mutta jos miulla on täällä töitä, niin sitten en lähde. Ja pitää vielä selvittää ne informaatiotutkimuksen opintomahdollisuudetkin. Kauheeta, että miulla tulee ihan kamala ikävä, jos/kun meille tulee kolmen kuukauden pituinen "ero"! Eihän se ole pitkä aika ja menee varmaan nopeasti, mutta silti tuntuu pahalta. Vaikka voi se ihan hyvääkin tehdä.

No, nyt on kuitenkin jo maaliskuu ja kevättä ja kesää voi alkaa odottamaan ihan kunnolla :) Ja sitä syksyä mietitään vasta sitten, kun se on lähempänä.