"Kun tupakkatehdas aloitti tuotantonsa loppuvuodesta 1919, kartanon remontti oli edennyt kolmanteen kerrokseen. Suuri sali oli jo kalustettu, samoin Gustavin työhuone ja kammarit. Birgitta oli tuottanut cembalonsa saliin. Soiton raikuessa Iida ja Lahtinen tiesivät pysyä näkymättömissä. Rengillä ei muutoinkaan ollut taloon mitään asiaa, mutta Birgitan soittaessa hän ei saanut kulkea edes pihamaalla salin ikkunoiden ohitse." s. 35

Juha-Pekka Koskisen Savurenkaita
: Kun patruuna Bogdanoff tehtaan perusti jatkaa kirjailijan historiallisten romaanien sarjaa. Tosin tämä sijoittuu jo hyvin lähelle meidän aikaamme, 1900-luvulle. Esikoisromaani (lempparini!!) sijoittuu ristiretkiaikaan ja toinen 2000 vuoden taakse (ks. tämän postauksen loppupuoli), joten aikajana on melkoinen. Savurenkaita sijoittuu myös silti mielestäni historiallisten romaanien genreen, kyllähän 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet ovat jo minun sukupolvelleni todellista historiaa, josta meillä 1900-luvun loppupuoliskon lapsilla ei ole muuta käsitystä kuin isovanhempiemme tarinat, kirjat ja muut tietolähteet.

Savurenkaita on (kuvitteellinen) sukuromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun Hämeenlinnaan. Kertojana toimii Gabriel Bogdanoff, jonka isoisä Gustav perustaa tupakkatehtaan Hämeenlinnaan vuonna 1919. Naituaan lääkäri Lagerstedin tyttären Birgitan Gustav saa myötäjäisinä Lagerstedien sukukartanon, josta muodostuukin tavallaan yksi tarinan pää"henkilöistä". Vuosien saatossa kartano kätkee lukuisiin huoneisiinsa salaisuuksia, jotka kiehtovat tulevia sukupolvia. Tehtailijana ja työnantajana Gustav on tunnettu kovuudestaan, ja hänestä liikkuukin erinäisiä huhuja "tupakkaenkeleidensä" kohtelusta. Kotona määrää Birgitta, joka ei ole erityisen hyväsydäminen ihminen hänkään. Gustavin ja Birgitan huoleksi päätyvät vielä Birgitan sisaret, kummalliset kaksoissiskot Amalia ja Elisabeth, joiden syntymästä ei edes ole merkintää missään. Pojat Kustaa ja Aadolf ovat vielä oma lukunsa hekin, joista äiti ei tunnu kovin kiinnostunut olevan. Täytyy sanoa, että Birgitta kyllä edustaa oikeaa hirviöanoppien aatelia, ei käy kateeksi miniää eikä sen puoleen kyllä muutakaan perhettä. Tarina etenee halki vuosikymmenten, taustalla käydään sodat ja muut, mutta kartano ja tupakkatehdas ovat kuin oma pikku maailmansa, johon eivät muun maailman tapahtumat paljon vaikuta. Paitsi sitten siinä, että kuinka tupakka myy erilaisissa tilanteissa ja kuka sitä ostaa.

Savurenkaita on melkoisen nopealukuinen romaani eikä se pituudeltaankaan ole mikään tiiliskivi. Piristävää luettavaa, tätä lukiessa omat arkihuolet lensivät taivaan tuuliin. Hilpeää ja vakavaa samoissa kansissa. Tarinan ja vuosisadan edetessä huomaa, millainen valtava kehitys 1900-luvulla käytiinkään. Ei ihme, että uusia koneita sun muita laitteita on aluksi pelätty, kun kehitys oli niin nopeaa ja vaikutti ihan jokaisen ihmisen elämään. Eikä vähiten tehtaisiin. Tämä kehitys sitten, onko se hyvä vai huono asia, siitä voidaan olla montaa mieltä. Hämeenlinnaa tunteville romaani on varmasti mukavaa luettavaa myös paikallishistoriallisessa mielessä. Itse en kaupunkia juurikaan tunne (vaikka sukulaisia siellä onkin). Olisipa kiva lukea joku vastaava kertomus Joensuun historiasta :)

Nyt jään innolla odottamaan Koskisen seuraavaa romaania, joka lienee (?) jatkoa esikoiselle!

Koskiselta aiemmin luetut:
  • Ristin ja raudan tie
  • Viisi todistajaa