Joo-o, tykkäsin. Kirjoitustyyli oli aika jännä. Oli paljon pitkiä virkkeitä, puhekielisyyttä ja ainakin miulle ihan uusia sanojakin. Ihan kivaa ja helppoa luettavaa tämän tyylinen teksti oli, tosin joskus piti aloittaa virke alusta kun siinä saattoi olla monta asiaa samassa syssyssä. Helppoa ja kepeää, tyyli siis, asiasisällöltään kirja sisältää rankkojakin aiheita. Toisaalta rankoista aiheista kepeään tyyliin kirjoittaminen voi säästää lukijaa pahemmilta ahdistuksilta. Tosin minua kyllä välillä vähän ahdisti.

Minua ahdisti lähinnä ne kuvaukset syömishäiriöstä orjuuttajana. Kuinka ihminen voikaan olla oman mielensä, ja syömishäiriön kohdalla myös kehonsa, vanki. Nämä ovat vaikeita asioita, mutta onneksi niistä nykyisin voidaan jo puhua ääneen ja niiden oikeilla nimillä. Mutta niistä ei ole edelleenkään helppoa puhua. Eikä niistä ole helppoa lukeakaan. Ainakin kun itsellä on ollut pään kanssa ongelmia, niin joissakin kohdissa tuli omat kokemukset mieleen. Vaikkei miulla varsinaista syömishäiriötä ookaan ollut. Joitain samantapaisia juttuja on kuitenkin joutunut käymään läpi. Miusta on ihan hyvä, jos ns. normaalit ihmiset lukisivat tämän. Jotkut kun eivät vieläkään miellä mielen sairautta sairaudeksi samalla tavalla kuin kehon sairautta. Vaikka se on monesti niin, että ruumiinvamma on helpompi parantaa kuin kipeä mieli.

Toisena pääteemana kirjassa oli Viro, lähinnä neuvostoaikainen Viro, ja virolaisuus yleensä. En ole mikään alan asiantuntija, mutta minuu hieman ihmetytti päähenkilöiden peittely virolaisesta taustastaan Suomessa. Onko se muka ollut noin kauheaa? Kun miulla on semmoinen käsitys, että suomalaiset pitävät (ja ovat ennenkin pitäneen) virolaisia vähän niinkuin veljeskansana. Oonkohan mie sitten näine käsityksineni ihan väärässä. En mie vaan ymmärrä, miksi pitäisi peitellä juuriaan, ainakaan niiltä ihmisiltä jotka kuuluvat omaan elämänpiiriin. Ollaanko me "sysisuomalaiset" niin suvaitsemattomia? Ennakkoluuloahan sekin on, että ajattelee kaikkien olevan joitain suvaitsemattomia juntteja.

Kuvaukset Neuvosto-Virosta olivat mielenkiintoisia. Itsellä kun on kokemuksia pelkästään Tallinnasta ja kaikki muistikuvatkin siitä ovat muutaman vuoden takaa. Mie kävin mummon kanssa Tallinnassa joskus vuonna 85 tai 86, mutta en muista reissusta muuta kuin ne laivan oranssit penkkirivistöt ja tytön, jonka kanssa leikin tallinnalaisessa perheessä. Mie en edes muista, miksi me käytiin silloin Tallinnassa, oltiin yhden perheen luona. Voi kun muistaisinkin enemmän!

 Kirjan kuvaukset kommunistisesta yhteiskunnasta eivät kyllä houkuta. Joku kolhoosielämäkin, eihän siellä todellakaan yksilöllä ollut mitään arvoa tai merkitystä. Huhhuh. Tuli vaan mieleen, että onneksi me suomalaiset säästyimme tuolta. Toisaalta onko sekään hyvä asia, että Viro on länsimaistunut viime vuosina tosi vauhdilla. Eivät kaikki länsimaisetkaan elämänarvot todellakaan mitään hyveellisiä ole. Niinpä, missä on se täydellinen yhteiskunta? Ei sellaista ole olemassakaan.

Tästä tuli nyt tämmöinen aika pikaisesti kirjoitettu analyysi. Tällaisia olivat kuitenkin päällimmäiset ajatukset kirjasta. Pitänee joskus lukea myös Baby Jane. Niin, ja T:lle kiitokset kirjan lainaamisesta! Oot rakas :) (Viimeinen kappale lisätty
22:10)