"Norjalainen julenisse ja ruotsalainen tomte ovat Suomen tontun esi-isiä. Sanana tonttu tarkoittaa ruotsiksi talon paikkaa - ruotsin kielen tomten on tontti. Muinais-Suomessa tonttu hallitsi taloa ympäri vuoden. Talon onni tai epäonni oli tontun varassa. Haltija, vaivaisen kokoinen ukonkäppänä asui riihessä, saunassa tai tallissa. Tontun kohtelu koitui talon onneksi tai turmioksi. Siksi haltijaa muistettiin jouluna; osa herkuista katettiin tontulle. Jos tonttu hylkäsi talon, se oli kohtalokasta." s. 54

Tästä ei paljon joulukirja enää parane! Aivan ihana. Pakko oli lukea läpi miltei yhdeltä istumalta (mikä ei kovin rankkaa sinänsä ollut, teos kun sisältää joululaulujen sanat pois jätettynä 111 sivua ja paljon kuvia). Kirjan nimi kokonaisuudessaan kuuluu: Wanhan ajan joulu - tule joulu kultainen. Lukuja on neljä, ja niistä ensimmäinen Joulua odotellessa sisältää historiatietoa, faktoja ja kirjoittajan oman perheen traditioita mm. adventista, joulukalenterista, kuusijuhlista, Tiernapojista, Lucia-neidosta ja joulukuusesta. Tätä lukiessa voi oikein tuntea joulunodotuksen tiivistymisen! Toisessa luvussa käsitellään itse Joulun aikaa, mm. joulurauhaa, Korvatunturin väkeä, joulusaunaa ja joulupöydän herkkuja. Kolmannen luvun (Joulun ilot) teemana on jouluaaton jälkeinen aika joulupäivästä Nuutinpäivään joulukirkkoineen ja joululukemisineen. Neljäs luku sisältää 15 Kultaisen joululaulun sanat, mm. Jouluyö, juhlayö, En etsi valtaa, loistoa, Varpunen jouluaamuna ja Sinivuorten yö.

Kirjaa lukiessa vaipuu helposti muistoihin ja omiin lapsuuden jouluihin, vaikka silloin 1980-luvulla ei enää asuttukaan talonpojan torpissa päreen kärytessä ja olkien kahistessa hiekalla kuuratulla tuvanlattialla. Omanlainen lumonsa silti silloin jouluissa oli, ei sitä voi enää koskaan saavuttaa kuin korkeintaan näkemällä sen saman lumon joskus omissa lapsissa, jos niitä tulee. Minuun joululla on edelleenkin tietynlainen lumoava vaikutus, ja se tiettävästi tulee aina olemaankin, mutta samahan se ei tietenkään ole kuin lapsena. Tällaisten ihanien kirjojen kautta voi sitten palata siihen jännittävään tunnelmaan, joka lapsena joulun alla aina oli läsnä. Parasta antia tässäkin mahtavien juttujen lisäksi oli kirjan runsas ja värikäs kuvitus. Ihania vanhanajan joulukuvia! Omasta mielestäni joulukuvittajien ykkösiä ovat ehdottomasti Jenny Nyström, Rudolf Koivu ja Martta Wendelin. Pidän tietenkin myös Mauri Kunnaksen, Marjaliisa Pitkärannan ja monen muunkin taiteilijan joulukuvista, mutta nuo kolme ensinmainittua ovat ehdottomasti joulukuvittajien aatelia. Ja heidän (ainakin Nyströmin ja Koivun) kuviaan siis löytyy tästä kirjasta.

Aivan ehdotonta joulunaluslukemista ja -katseltavaa tämä kirja siis on, ja voinkin lämpimästi suositella sitä kaikille, varsinkin jouluihmisille :)

Linnilältä aiemmin luettu:

  • Isomummin keittiö : Elsa Helmisen ruokavuosi 1896