"Turun linnan nostosilta oli laskettu alas vieraitten saapua. Linnanrengit odottelivat valoisassa illassa, ottivat huostaansa vieraitten ratsut ja ohjasivat saattomiehet oluelle talleille ja vartiotupiin, joita linnan juurella oli useita. Tämä herätti joissakin herroissa närää: epäiltiinkö heitä petoksesta? Ritari Simonin mielestä herttua Bengt teki viisaasti kieltäessään huovien pääsyn itse linnaan. Jos syntyisi tappelu, mikä näissä olosuhteissa oli varsin mahdollista, vahingot olisivat vähäisemmät ilman humalaisten huovien riehuntaa. Juhlakansa sai siis kävellä ylös mäkeä ja vallihaudan yli porttitornista sisään. Naisväki ei ollut tästä lainkaan pahoillaan. Saivathan rouvat ja neidot näin tilaisuuden esitellä kalleimpia vaatteitaan laajemminkin kuin vain sisällä linnassa. Rahvaan ihailevat huokaukset sekoittuivat laahusten pehmeään kahinaan. Linnan ympärillä tuntui olevan maakunnallinen väkeä. Ihmiset tervehtivät tuntemiaan herroja ja polvistuivat piispan kulkiessa ohi. Tuomiorovasti Henricus Hartmannilta he kysyivät, oliko tämä tavannut viime aikoina hämäläisiä. Valtaneuvos Nils Turesson Bielkeä he kehottivat käymään varovasti, ettei nostosilta sorru hänen allaan, ja pikku Isabella de Grahamille he hymyilivät hellitellen. Rahvaalla oli mieli iloisempi kuin herroilla, se huomattiin, ja monet alkoivat yllyttää herrojen huoveja toisiaan vastaan. Olisihan nimittäin häpeällistä, jos herrat saisivat yksin tapella linnassa eikä rahvaalle koituisi siitä mitään huvia." s. 72-73

(v. 2006 painos)

Mitä voisin kirjoittaa näistä Kaari Utrion keskiaikaan sijoittuvista romaaneista? Ne ovat olleet lempikirjojani jostain 13-vuotiaasta lähtien ja niitä voin lukea aina uudelleen ja uudelleen. Isabellankin olen lukenut ehkä kolme tai neljä kertaa. Itseasiassa Isabella oli muistaakseni ensimmäinen kirja, jonka luin Utrion laajasta tuotannosta ja olin heti koukussa. Kyllä näitä kannattaakin lukea uudelleen aikuisen silmin, ihan eri asioihin ainakin osittain kiinnittää huomiota kuin teini-ikäisenä lukijana. Ja ymmärtää tiettyjä juttuja paremmin. Olen nimenomaan näiden Utrion keskiaikaromaanien ystävä, toki olen lukenut myös niitä 1800-luvulle sijoittuvia, mutta ne eivät ole tehneet minuun niin suurta vaikutusta kuin nämä. Varmasti sillä, että olen keskiaikafriikki muutenkin, on tekemistä asian kanssa. Lisäksi ne 1800-luvulle sijoittuvat romaanit ovat jotenkin kepeämpiä kuin nämä.

Isabella noudattelee samanlaista kaavaa kuin muutkin Utrion romaanit; on alusta asti selvää, ketkä päätyvät loppujen lopuksi monien vaikeuksien kautta yhteen. Sankari on iso ja vahva miehinen mies ja sankaritar taas pienikokoinen ja hentoinen nainen, josta kyllä löytyy sisua ja itsenäisyyttäkin tarvittaessa. Silti sankaritar tarvitsee sen oman pelastajansa, johon sitten viimeistään lopussa rakastuu ja pari pääsee yhteen. Tässä nimenomaisessa romaanissa oli mielestäni juuri se kantava ajatus keskiaikaisesta maailmasta, että kyllä nainenkin pärjäsi omillaan kunhan vain tahtoa riitti, mutta kun kyseessä oli suurten maaomaisuuksien, talouden, rikkauksien ja väestä huolehtiminen, ei sisukkainkaan nainen loppujen lopuksi pärjännyt yksin. Tarvittiin isäntä suojelemaan väkeä ja omaisuutta. Miehellä ja naisella oli tuohon aikaan tarkka oma paikkansa maailmassa omine tehtävineen ja molemmat olivat tärkeitä, vaikkakin naisia ei pidettykään miesten veroisina. Sehän onkin tämän päivän ihmisestä järkyttävää, että nainen oli kuin kauppatavara, joka myytiin eniten tarjoavalle. Ja ottajia riitti, varsinkin jos nainen oli kaunis ja rikas. Toisaalta eihän rahvaan miehilläkään ollut todellista ihmisarvoa, vain pieni osa yhteiskunnasta oli sitä kermaa, joka eli yltäkylläisyydessä.

Nykyään monesti ajatellaan, että keskiajalla elämä oli yhtä kärsimystä ja työntekoa pimeydessä ja kurjuudessa. Mutta kyllä ihmiset myös silloin osasivat pitää hauskaa. Tässäkin romaanissa kuvaillaan hauskasti väen juhlimista; kun juhlittiin, juhlittiin kunnolla! Tosin meistä voi tuntua barbaariselta, ettei tuohon aikaan juhlat olleet kovinkaan onnistuneet, jos ne eivät päättyneet tappeluun. Mutta täytyy ymmärtää, että huvit oli revittävä paljon arkipäiväisemmistä asioista kuin nykyään. Utrio kuvaa muutenkin keskiaikaista maailmaa, ja nimenomaan Suomea, mielestäni hyvin aidosti ja mukaansatempaavasti. Tärkeimpänä näkökohtana hänen romaaneissaan (kuten myös tietokirjoissaan) on juuri naisen asema. Se on mielestäni hyvinkin tärkeää, koska historiahan on tunnetusti miesten kirjoittama ja naiskohtaloita tunnetaan hyvin paljon vähemmän kuin miesten urotekoja.

Hienoa, että saamme lukea vanhojen aikojen sankarittaristakin, olivatpa he sitten todellisia tai romaanihenkilöitä!

Utriolta aiemmin luetut:

Romaanit:
  • Kuka olet, Elissa?
  • Vendela
  • Haukka, minun rakkaani
  • Vanajan Joanna
  • Vaskilintu
  • Uhritulet
  • Kuukiven kevät
  • Tuulihaukka
  • Katarina
  • Pirita, Karjalan tytär
  • Yksisarvinen
  • Ruma kreivitär
  • Viipurin kaunotar
  • Rakas Henrietta
  • Saippuaprinsessa

Tietokirjat:
  • Eevan tyttäret, eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia
  • Venus, naiskauneuden tarina
  • Kalevan tyttäret, Suomen naisen tarina
  • Perhekirja
  • Bella Donna, kaunis nainen kautta aikojen