Eilen käytiin Viirun kanssa ensimmäistä kertaa Pohjois-karjalan käsi- ja taideteollisuus ry:n Taitokorttelissa, joka avattiin joskus alkukesästä. Oi että se oli kiva paikka :) Ihania pikkuruisia putiikkeja, joissa oli myynnissä kaikenlaisia käsintehtyjä tuotteita, melkoisen uniikkeja varmaankin. Siis ihan huippuja, sinne pitää mennä myöhemminkin. Olis tosi hyviä lahjaideoita siellä, harmi vaan kun pitää olla niin köyhä, ettei oo kauheesti varaa sijoittaa tuollaisiin käsintehtyihin juttuihin. Siinä kannattaisi paikallisia tekijöitä. Korttelissa oli myös idyllinen Kauppaneuvoksen kahvila, johon pysähdyttiin juomaan kahvit ja syömään kakkupalat. Oli muuten aika hyvä palvelu siellä kahvilassa! Kahvilatyöntekijä tuli oikein pöytään (heh, kuppeihin kuitenkin) kaatamaan santsikupilliset, joista ei tarvinnut maksaa mitään ja vielä kolmannetkin oltaisiin saatu samaan hintaan, muttei enää otettu. Montahan kuppia siellä saa juoda yhden hinnalla..?  Hirmu kivaa aina välillä löytää kotikaupungista jotain uutta ja ihanaa, hihi, voi melkein leikkiä turistia ;D No, meidän kaupunkiin on nyt kyllä tulossa aika paljonkin uutta kunhan nuo kauppakeskukset sun muut valmistuvat...

Oli Viirun kanssa oikein mielenkiintoiset keskustelut taas. Siinä on yksi sellainen ystävä, jonka kanssa tulee pälpätettyä aina ummet ja lammet kaikkea maan ja taivaan välillä. Ikävä tulee, kun Viiru kohta muuttaa pois toiseen kaupunkiin... Mutta onneks ei ihan kamalan kauas.

Eilen lääkäri soitti ja määräsi miulle verikokeet, jotka pitää ottaa ennen kuin käyn ihan paikan päällä lääkärissä marraskuun alussa. Voi kun tää miun verenpaine nyt asettuis ja muutenkin kaikki menis ok. Ja voi kun niistä verikokeista ei sitten paljastuisi mitään kamalaa. Inhottavaa tällainen epätietoisuus. Samalla lääkityksellä kuitenkin mennään nyt ainakin siihen lääkärikäyntiin asti. Sitten katotaan mitä tehdään ja tarvitaanko lisätutkimuksia (toivottavasti ei!) Viime yö meni taas huonosti, uni tuli vasta puoli neljän jälkeen.

Tänään lähdettiin Puoliskon kanssa käymään (ja syömään) anoppilassa lenkkeilyn lomassa, sieltä tultiin just kotiin. Oli mukava käydä pitkästä aikaa. Oijoi, kattelin taasen Puoliskon vauva- ja lapsuuskuvia. Voi että kun sekin on joskus ollut itse suloisuus enkelinkiharoineen :) Mutta niinhän me kaikki! (?)