Hitto, että mie oon kyllästynyt taas tähän elämään. Jos tätä nyt voi semmoiseksi edes kutsua. Nyt ottaa taas päähän niin paljon tää kaikki ettei mitään rajaa. Ei miun elämän pitäny tällaista olla. Miks se on niin vaikeaa? Kuka sen päättää, että kenelle se onnellisuus ja haaveiden täyttyminen taataan ja kenelle ei? Epäreilua. Tuntuu, että ne ihan perusjututkin, mitkä (joidenkin) elämään kuuluu ihan itsestäänselvyytenä, ei vahingossakaan voi tapahtua miulle. Miksi joidenkiin elämä järjestyy niin helposti, kun toinen taas joutuu käymään kaiken läpi kovemman kautta?

Jotain pitäis keksiä ja vähän äkkiä. Mutta kun tällä hetkellä ei edes mikään vois vähempää kiinnostaa. Ihan sama. Voisin vaikka nukkua loppuviikon.