Pikku hiljaa alkaa olla festaritunnelmista selvitty. Väsyttää kyllä vielä, vaikka viime yönä nukuin sikeesti 9 tuntia, ja liskotkin jättivät miut rauhaan :) Taisivat ajatella mellastaneensa tarpeeks jo edellisenä yönä. Onneksi.

Tänään oon vaan kotona sisällä pysytellyt. Polvi on vielä vähän jäykähkö, kai sitä on hyvä vähän lepuuttaa. Ja vettäkin on satanut melkein koko päivän, nyt illaksi näyttää kirkastuneen. Huomenna kyllä pakko jo päästä liikkeelle, muuten tylsistyy. Ajattelin käydä tädin luona kyläilemässä, kun olin luvannut jo viime viikolla mennä, mutten sit ehtinytkään kuin se Hietajärven reissu vähän venähti. Olen aloitellut tuota Conn Igguldenin Keisari III : Miekkojen kenttä -kirjaa. Sitä olenkin jo vuoden päivät odotellut, kun sain päätökseen tuon sarjan kakkososan. Jipii, vihdoinkin odotus päättyi! Niin, tämän kirjan osalta...

Katsottiin Puoliskon kanssa ruotsalainen elokuva Pahuus. Elokuva perustuu Jan Guilloun samannimiseen romaaniin (ruotsiksi Ondskan), ja miulla oli tietysti omat odotukseni leffalta. Itse kirjan luin noin vuosi sitten, ja se oli todella hyvä. Raaka, surullinen, raivon ja vihan tunteita herättävä, mutta kun sitä alkoi lukemaan, niin se piti melkein kerralla loppuun lukea. Voin suositella kaikille, en ehkä kuitenkaan kaikkein herkimmille (heh, täähän alkaa jo olla Lukunurkka-kamaa...). Guillou on yksi lempparikirjailijoistani, ja siksi odotin paljon leffaltakin. Hyvä sekin oli, kieltämättä. Pääosaan oli kyllä mielestäni valittu siihen oikein hyvin sopiva Andreas Wilson. Kaipa hän tosiaan oli hyvä valinta, kun itse Guilloukin oli sitä mieltä leffan ekstrojen haastattelun mukaan. Kirjahan perustuu Guilloun omaan nuoruuteen, joten varmasti hän on halunnut, että häntä itseään esittää osaan sopiva tyyppi.

Eihän elokuva koskaan ole sama asia kuin kirja, ei se tavoita sitä samaa syvyyttä ja paljon jää pois. Mutta sehän on selvä eikä elokuvaa voi pelkästään sen perusteella arvostella. Lopputulos oli miusta oikein onnistunut. Selväksi kävi mitä tapahtui, se kaikki kamaluus ja raakuus ja sadistisuus mikä ihmisestä pahimmillaan löytyy. Mutta väkivallalla ei kuitenkaan mitenkään mässäilty, vaan se näytettiin mikä on tarpeen. Kirjassa oli paljon tarkempiakin kuvauksia, en olisi niitä edes leffassa halunnut nähdä. Suosittelen siis tätäkin, mutta leffan katsomisen lisäksi kannattaa itse kirjakin lukea.