Välillä on niin ihanaa olla kotona ihan yksin :) Meillä oon mie ollut viime aikoina se, joka on enemmän poissa kotoa, niin on kiva kun on välillä toisinkin päin. Niinkuin nyt. Puolisko lähti viettämään peli-iltaa kavereidensa kanssa. Ja mikä on miun mielestä e r i t t ä i n positiivista: kyseessä on ihan lauta- yms. -pelit, joissa kanssakäydään oikeasti eikä virtuaalisesti.

Enkä mie sano tuota mitenkään pahalla, etten muka tykkäis olla kotona Puoliskon kanssa. Kyllä mie tykkään, mutta kun ollaan molemmat ilman töitä, niin tulee ihan liikaa oltua yhdessä neljän seinän sisällä. Ja tosiaan mie oon sit se, joka enemmän käy jossain muualla.  Ja sit kun Puolisko kotona ollessaan kuitenkin aika paljon käyttää aikaansa tuohon pelaamiseen [Wow on paholaisen keksintö (tähän hymiö, ettei kukaan ota liian vakavasti)] tietokoneella, se ärsyttää. Nettipokeri on uusin villitys. Onneks sentään ihan leikkirahalla. No, miulle on kyllä vastapainoksi sitten tullut tää blogikoukkuuntuminen :) Hih, ja varsinkin nyt kun saan rauhassa istua tässä kunnon koneella, voi tunti pari -> vierähtää.

Mikäs se miun pointti tässä nyt olikaan?? Niin, siis yksinolosta. Se on kyllä välillä ihan terveellistäkin. Välillä tuntuu, että pitempikin erossaolo tekis hyvää. Olihan Puoliskolla joulukuussa vajaan viikon kestävät kertausharjoitukset, siinä kyllä ehti jo ikäväkin iskeä :) Siinäpä se oikeestaan kiteytettynä; kun on vähän aikaa toisesta erossa, osaa sitten arvostaa toisen läsnäoloakin ihan eri tavalla. Meidän erossaolot ei tietysti ole lähellekään sitä luokkaa niinkuin muutamalla ystävällä on ollut, että on oltu kuukausiakin erossa (ja kaukana maantieteellisesti). Mie en tiiä kestäisinkö mie niin pitkää aikaa kuitenkaan. Kai se sitten ois kestettävä, jos ois sellainen tilanne, että ois pakko.