"Marie-Josèphe pidätti hengitystään helpotuksesta kun Yves saapui. Hän tuli vain hetkeä ennen kuin Monsieur ja Madame ja heidän hovinaisensa ja hoviherransa lähtivät linnan halki Marmoripihalle. Hän kumarsi kohteliaasti. Naiset ryhmittyivät hänen ympärilleen ja yrittivät piilottaa teeskennellyn ujoutensa viuhkansa taakse. Yves erottui hoviväen joukosta, niin naisten kuin herrojenkin joukosta, sillä hänen kaapunsa oli yksinkertainen ja hän itse oli kaunis. Mutta nyt hänellä ei ollut aikaa huvittaa Madamea merihirviötarinoilla." s. 117

McIntyren fantasiaromaani sijoittuu Ranskan hoviin Aurinkokuninkaan aikaan 1600-luvun lopulle. Päähenkilönä "seikkailee" nuori Marie-Josèphe, joka on saapunut hoviin usean luostarissa vietetyn vuoden jälkeen. Hänen veljensä Yves on nuori pappi, joka on vanginnut merihirviön, josta tulee kuningas Ludvig XIV:n omaisuutta. Merihirviö joutuu myös katolisen kirkon katseen alle kun kuninkaan serkku, paavi Innocentius XII saapuu hoviin. Kirkko on aiemmin julistanut merihirviöt demoneiksi, kirkon vihollisiksi. Yves, joka on pappiutensa ohella myös tiedemies, saa tehtäväkseen selvittää merihirviöiden salaisuuden. Hänen sisarensa Marie-Josèphe avustaa, ja huomaa pian kykenevänsä kommunikoimaan merihirviön kanssa. Hän haluaisi pelastaa sen varmalta kuolemalta ja todistaa sen inhimillisyyden, mutta se ei niin vain käy kun vastapuolella on kaksi Euroopan vaikutusvaltaisinta miestä.

Luin kirjan "Nousevan Varjon" lukupiirissä, siksi sen lukemiseen meni niin kauan. Lukutahti kun oli suurinpiirtein 60-90 sivua/viikko. Jos olisin ihan itsekseni lukenut, olisi tuo ollut varmaan aika nopeasti luettu. Sen verran kevyttä luettavaa se oli. Lähtökohdiltaan juuri sopiva romaani minulle: tarina, jossa yhdistyvät sekä historia että fantasia. Fantasiaelementtejä tuossa ei kyllä muuten paljon ollut merihirviöitä lukuun ottamatta. Itse merihirviöstä tulikin lempihahmoni kirjassa, toivoin sille arvoistansa kohtaloa kirjan lopussa. En paljasta saiko se sen mielestäni vai ei, jos joku haluaa itse lukea. Päähenkilö oli varsinkin alussa ärsyttävä, niin liioitellun naiivi, mutta kaikkeen pätevä. Marie-Josèphen hahmo kyllä onneksi kasvoi loppua kohden positiiviseen suuntaan. Muutenkin kirja oli alussa melko tylsähkö, mutta lopussa ajoittain jopa jännittävä.

Suositella voin kepeiden tarinoiden ystäville. Tämä oli oiva "välipala". Myös hovin ihmissuhdekiemuroiden ja hoviväen asusteista kiinnostuneille voin suositella. Asut tulivat ainakin tarkkaan kuvatuiksi. Kirjan alussa on henkilöluettelo, mikä on todella hyvä asia, sillä alussa olisin muuten ollut aivan sekaisin monista eri henkilöistä arvonimineen. Tarinassa esiintyy myös oikeita historiallisia henkilöitä, jotka on henkilöluettelossa merkitty tähdellä.