Voi ärrinpurrin tuota nuorimmaista kattia! Oon taas täällä porukoilla ollu tän päivää. Käyn aina kerran viikossa näille siivouksen tekemässä, onpahan näin työttömänä ollessa edes yhtenä päivänä viikossa miustakin jotain hyötyä.

Mut siis se kissi... Katoin ikkunasta yhessä vaiheessa, että mitä se järsii tuolla takapihalla. Siellähän oli pikku oravanpoika, jolla ei enää ollut päätä. Vähän myöhemmin äippä huomasi toisen oravan poikasen, siitä ei ollut enää paljon muuta kauin takajalat ja häntä jäljellä. Sai tietää taas katti huutia. Onhan se selvää, että se noudattaa vaan omaa saalistusviettiään, mutta silti ärsyttää. Joka kevät sama juttu. Toivottavasti se ei oo sama oravaäiti, joka aina pesän laittaa tuonne takametsikköön. Voi mammaparka, jos se aina joka kevät lapsensa meidän tuholaisen suihin menettää. Mutta luulis jo oravankin tajuuvan, että ei sinne kannata pesää tehdä, kun aina poikaset tulee syödyksi. Voihan se ollakin, että se on aina eri oravaperhe. Ei meidän kaks vanhempaa kissiä oo noin hurjia tappamaan. Tää nuorimmainen saalistaa myös lintuja, tuhma! Tällä vaan on tuo metsästysvietti jotenki vahva. Ei auta, vaikka sitä toruukin. Eihän se enää jälkeenpäin tajuu, että mitä pahaa tässä on tehnyt. Heh, miun veli kutsuu tuota kattia aina Aatuksi, vaikka se on tyttökissa. Mie oon aina inhonnu tuota "lempinimeä", mutta kieltämättä se sopii sille hyvin. Nimi ei muuten johdu siitä, että se on oravien kauhu vaan siitä, että sillä on nenän alla kaksi mustaa pilkkua, ihan kuin Hitlerin viikset ;) Mie en silti sitä ikinä tuolla nimellä kutsu, ihan jo siks, että sehän on tyttö!

Tässä tuli muuten mieleen, että mie kutsuin noita kissoja joskus hunsvoteiksi. Mutta kun sain tietää, mitä sana hunsvotti alun perin tarkoittaa, niin en oo sen jälkeen ketään sillä nimellä kutsunut. Luin joskus viime vuoden puolella Jan Guilloun kirjan Noitien asianajaja (joka on muuten lukemisen arvoinen, jos noitavainojen aikakausi kiinnostaa), ja siinä oli kerrottu tuosta. Ruotsissa ennen vanhaan sana hundsfitta (ööö, en muista kirjotettiinko se just ihan noin, mutta aika lähelle) oli pahemman laatuinen haukkumanimi. Ja siitä on vääntynyt suomen kielen hunsvotti. Jos vähääkään ymmärtää ruotsia, niin jokainen varmaankin osaa päätellä mikä tuon sanan suora suomennos on. Että eipä oo tuon jälkeen paljon "hunsvottia" tullu huudeltua.